j85

Bio

Hurriganesin historia on kirjoitettu jo moneen kertaan, ja se on pitkälti yhtä kuin suomalainen rockhistoria

Hurriganesin perustivat vuonna 1971  rumpali ja laulaja Remu Aaltonen, basisti Cisse Häkkinen sekä kitaristi Ile Kallio. Kallion erottua yhtyeestä keväällä 1972 hänen tilalleen kitaristiksi liittyi Albert Järvinen, jolloin muodostui alkuperäisen Hurriganesin tunnetuin kokoonpano.

Vuodesta 1998 Aaltonen on esiintynyt vaihtelevien kokoonpanojen kanssa nimellä Remu & Hurriganes. Nykyiselleen porukka on vakiintui kolmisen vuotta sitten. Hurriganesiin kuuluvat sitä liidaavan Aaltosen lisäksi Nipa Niilola (kitara/laulu), Antti Rautajoki (kitara), Jaska Ylä-Rautio (basso) sekä Arska Rautajoki, joka taituiroi bändin toisena rumpalina. Kaksi rumpalia ei sinänsä ole Hurriganesille mikään uusi juttu, vaan sitä on harrastettu jo 70-luvulla:

”Sillon joskus aikoinaan, kun alettiin vähän niinku elvistelemään näitä bändijuttuja, ja meille tuli keikka Ruisrockin, niin mä aattelin et vittu täräytetään kunnolla. Et otetaankin toiset rummut! Vittu kahet rummut ja sit soitetaan eri komppia. Ja kun meillä on vähän semmosta rokahtavaa musaa, niin se toimii helvetin hyvin!”, Remu tarinoi.

Välissä kului aikoja eteen ja taakse päin, väliin mahtui kongorumpuja soittava musta mies ja pitkiä taukojakin. Aaltosen kinttu kerkesi välillä mennä huonoon kuntoon, mutta silti bändiä haluttiin keikoille. Tässä kohtaa päätettiin palata alkuaikojen isotteluun ja jatkaa kaksien kannujen voimin – ”Ja vittu kun se toimii niin saatanan hyvin!”

Kahden rumpalin yhteen soittaminen pelaa Aaltosen omien sanojen mukaan kuin väärä raha; tempot, rytmiikka, syke ja perkussiot ovat kohdillaan. ”Mielenkiintoista on, että ne on joka keikalla erilaiset. Arska kattoo koko ajan mun punttii et miten mun jalka heiluu, ja siinä mennään.”

Remu siis liidaa Hurriganesiaan edelleen, joskus omasta mielestään jopa liiaksi asti. Ei hän silti ole valmis joustamaankaan. ”Kun oltiin uutta levyä tekemässä ja soitettiin yks tausta, ja mä olin että vittu se on siinä, ni jätkät sano että ei näin voi soittaa, tää lähtee kiilaamaan. Mä sanoin vittu, SE ON SE JUTTU!”

Uutta rockhistoriaa siis kirjoitetaan edelleen.

 

In english:

The history of Hurriganes has been rewritten already many times and it is as long as the Finnish rock history.

The Hurriganes was started in 1971 by a drummer and a singer Remu Aaltonen, a bassist Cisse Häkkinen and a guitarist Ile Kallio. Kallio left the band in the spring 1972 and he was replaced by Albert Järvinen. The most known composition of the Hurriganes was formed by then.

From the year 1998, Aaltonen has been performing with variable compositions using the name of Remu & Hurriganes. The current band has been settled about three years ago. Now Hurriganes consists of, besides the leading man Aaltonen, Nipa Niilola (guirar/vocals), Antti Rautajoki (guitar), Jaska Ylä-Rautio (bass) and Arska Rautajoki who is the second drum player of the band. Having two drum players isn’t really a new thing for the Hurriganes. They have already done that in 70’s:

“Back in the days when we started kind of show off with all the band stuff, and we got a gig in Ruisrock, I wanted to fucking show off big time. Let’s have another set of drums. Fucking two drum sets and let’s play different comps with them. And as we play kind of rocking music, it worked out so fucking well!”, Remu says.

During the years they went forward but also backwards. There were times when they had a black man playing kongo drums but there were also times when they had long breaks. Aaltonen’s leg got in a bad shape but the band was still wanted to play gigs. During these times the band decided to do the things like they did in the beginning: to have two drum sets – “And it fucking works out so fucking well!”

According to Aaltonen, having two drum players playing at the same time works out like false money; tempos, rhythmic, pulse and percussions are on point. “It is interesting that they are very different in each gig. Arska is checking all the time how I drum the beat with my foot, and there we go.”

So, Remu is still leading the Hurriganes, sometimes even too much, he thinks. But he still isn’t ready to bend the rules. “When we were making the new record and we were playing one background, I was like, fuck, here it is. All the other guys were like, that you can’t play like that. We can’t keep up. I said to them: THAT IS THE FUCKING THING!”

New rock history, therefore, continues to be written.